kokko (2)
substantiivi
-
suuri nuotio tai rovio
Juhannuksena poltamme kokon rannalla.
Taivutus
yks. nom. kokko, yks. gen. kokon, yks. part. kokkoa, yks. ill. kokkoon, mon. gen. kokkojen, mon. part. kokkoja, mon. ill. kokkoihin.
Hait useita sanoja sisältävällä fraasilla. Kokeile hakea sanoja erikseen:
Etymologia
Tulee sanasta 'kokko', joka tarkoittaa isoa nuotiota tai roihua.
Käännökset
Sanonnat
"M:n mainitseman hokeman olen joskus nuoruudessani kuullut isännän ja rengin, nimeltään Kokko, heinäpellolla käymänä keskusteluna:."
Liittyvät sanat
kokkotuli, kokko, kokkovalkea, juhannuskokkoLäheisiä sanoja